Iceland Airwaves

Viimeviikkojen kiireiden takia bloggailu on jäänyt minun osalta hieman vähäisemmäksi, joten kerrotaanpas hieman viime aikojen tapahtumia.

Reykjavikissa järjestettiin toissa viikolla Iceland Airwaves-musiikkifestivaali, joka on ylivoimasesti maan suurin tapahtuma. Tapahtuma oli keskiviikosta sunnuntaihin, eli viisi päivää. Itse en kuitenkaan päässyt osallistumaan tapahtumaan keskiviikkona, sillä olimme vielä reissussa Saran äidin ja siskon kanssa.

Torstaina siis vihdoin pääsin nauttimaan paikallisisista ja ulkomaisista bändeistä, joita Reykjavikiin oli saatu houkuteltua. Ilmeisesti aiempina vuosina täällä on ollut oikeita maailmantähtiäkin soittamassa, mutta tänä vuonna taloudellisen tilanteen takia on jouduttu tyytymään hieman tuntemattomimpiin kansainvälisiin artisteihin. Vietin lähes koko illan Reykjavikin taidemuseolla, joka toimi festivaalien pääesiintymislavana. Muut esiintymispaikat olivat läheisyydessä sijaitsevia baareja ja yökerhoja. Erityisesti Tanskalainen When Saints Go Machine oli todella mainio keikkakokemus.

Perjantaina alkuillasta kävin taas katselemassa bändejä taidemuseon lavalla, mutta ennen kymmentä siirryin muutaman kaverin kanssa Reykjavikin Fríkirkjaniin, eli eräänlaiseen pienehköön kirkkoon. Kirkossa esiintyi Kings of Convenience, joka on todella kuuluisa akustinen yhtye Norjasta. Yhtye soittikin todella upean setin, ja kirkko toimi areenana erinomaisesti sekä akustiikan että tunnelman puolesta.

Lauantaina oli bändien puolesta vähän heikompi ilta, enkä edes nähnytkään kovin montaa yhtyettä. Kuitenkin illan viimeinen yhtye, NASA-klubilla esiintynyt FM Belfast heitti erinomaisen keikan. Sunnuntaina oli illalla vielä joitakin bändejä soittamassa, mutta en jaksanut mennä katsomaan niitä koska olin niin väsynyt päivän vaelluksen jälkeen.

Festarit olivat hieno kokemus, ja hieman erilainen tapahtuma kun mihin Suomessa on tottunut. Baareissa sijainneet keikat olivat tunnelmaltaan erinomaisia, eikä pienet kävelymatkat eri areenojen välillä haitanneet lainkaan. Bändit olivat myöskin yllättävän hyviä, vaikka olinkin jo etukäteen nähnyt suuren osan islantilaisista bändeistä. Uskonkin että monesta festareilla esiintyneestä bändistä tullaan vielä kuulemaan lisää!

Islanninhevostelua

Viime viikolla tuli testattu islanninhevostelua oikein kaksi kertaa, kahdessa eri paikassa Reykjavikin lähistöllä.

Tiistaina käytiin äidin ja Nooran kanssa parin tunnin ratsastusretkellä Ishestar-tallilla. Tälle parin tunnin retkelle voi osallistua kuka vaan ratsastustaidoista riippumatta. Ishestarin tallilla puitteet ovat hienot ja uudet ja löytyy niin ravintola kuin matkamuistomyymäläkin.

Ensin varustaduttiin kypärillä ja vapaavalintaisilla sade/toppavaatteilla, sitten mentiin ulos ja opas kysyi aiemmasta ratsastuskokemuksesta ja jakoi hevoset. Itse sain aivan ihanan, mustan Stuttur (tai jotain sinnepäin)-nimisen pollen, joka oli varsin iso Islanninhevoseksi, mikä sopi minulle erittäin hyvin. Stuttur ei ollut ihan perus vaellushevonen, vaan todella kiva ratsastaa ja askellajeista löytyi runsaasti säätelyvaraa.

Stuttur ja minä tyylikkäinä:).

Taidekuva

Ryhmä oli tänä päivänä poikkeuksellisen iso (varmaan noin 30 hlö) ilmeisesti hyvästä ilmasta johtuen. Liikeelle lähdettiin enemmän tai vähemmän sekavasti yrittäen asettua jonoon, mutta osa ei-koskaan-ratsastaneille annetuista hevosista keskittyi mielummin syömiseen puskassa tien vieressä:). Oppaita retkellä oli mukana kolme, yksi ratsasti ensimmäisenä ja kaksi muuta jonon sivulla auttaen tarvittaessa. Jonkin matkaa käveltyämme meille ilmoitettiin, että ryhmä jaetaan kahteen osaan. Toisessa ne, jotka hallitsevat hevosen kaikissa askellajeissa ja toisessa muut. Minä tietysti menin mukaan reippaampaan ryhmään ja retki on varsin mukava, vaikka satula olikin ihan kivikova. Meidän ryhmä meni paljon tölttiä ja laukkaa, mutta toinen ryhmä oli kuulemma pelkästään kävellyt, mikä oli aika tylsää. Ilma oli kuitenkin oikein hyvä eikä tuullut ollenkaan.

Osa ryhmästä tauolla.

Lauantaina lähdimme sitten seuraavalle ratsastusretkelle. Tällä kertaa kyseessä oli koulun Introduction to Iceland- ohjelman järjestämä retki Eldhestar-tallille. Tämäkin retki oli tarkoitettu kaikille ratsastuskokemuksesta riippumatta, mutta koulun järjestämänä se oli jonkin verran halvempi kuin vastaava itse varattuna. Eldhestarin puitteet olivat hiukan yksinkertaisemmat kuin Ishestarilla, mutta kaikki tarvittava löytyy. Ja täälläkin on ilmeisesti ravintola jne., mutta ne eivät ole tallin välittömässä yhteydessä.

Alkukuviot olivat täällä suunnilleen samat kuin Ishestarilla, mutta hevosen selkään nousu jne. selostettiin vähän tarkemmin. Nyt sain ratsukseni mukavan, valkoisen hepan, jonka nimi alkoi F:llä :). Tämä heppa oli siis oikein mukava, mutta ei herättänyt yhtä suuria tunteita kuin Stuttur:D. Eldhestarin satulat olivat kuitenkin huomattavasti pehmeämmät ja mukavammat kuin Ishestarin.

Tällä retkellä mentiin koko matka yhtenä ryhmänä ja kaikki saivat töltätä paljon. Laukkaa ei tosin menty ollenkaan, mutta ylitettiin hevosten mahaan asti yltävä joki kahteen kertaan. Se oli kyllä aika hurjaa, sillä virta joessa oli varsin voimakas ja kun istui joessa kahlaavan hevosen selässä ja katsoi virtaa, tuntui, että oma tasapaino heittää aika pahasti:P.

Ilma ei kyllä oikein tänä päivänä suosinut ja satoi ja tuuli aika kovasti. Välillä tuntui, ettei heppaparka pääse eteenpäin hirmuisessa vastatuulessa ollenkaan. Jälkeenpäin tuli todettua, että tällä kertaa olisi ollut fiksua sadevaatteiden sijasta laittaa päälle toppavaatteet, sen verran kylmä tuli. Kivaa kuitenkin oli ja toivottavasti pääsen pian uudestaan. Tuomakselle kuulemma riittävät nämä kaksi kertaa:).Tuomas ja ratsunsa Eldhestarilla.

Tällä kokemuksella suosittelen Eldhestaria varsinkin niille, jotka eivät ole kovin paljon ratsastaneet, ja jotka haluavat kuitenkin päästä kokeilemaan tölttiä. Kokeneemmille ratsastajille Ishestar on myös hyvä, mutta pidemmillä retkillä satulan mukavuus voi olla aika oleellista:).

Vieraita

Viime maanantaina saapuivat ensimmäiset vieraat eli minun äiti ja sisko. Seuraavat kolme päivää olivatkin varsin vauhdikkaita ja mahtavia, mutta erittäin väsyttäviä:).

Käytiin ratsastamassa (hevostelusta tulee oma tekstinsä) ja kierrettiin autolla pari päivää Lounais-islantia eli Reykjavikin ympäristöä. Todettiin tämän retken aikana, että näin turistisesongin ulkopuolella saa monesta paikasta parempaa/enemmän kuin mistä on maksanut, mutta toisaalta Reykjavikin ulkopuolella suurin osa ravintoloista on kiinni ja kaupatkin sulkevat ovensa melko aikaisin.

Saatiin siis isompi auto kun mikä oli varattu ja yhdessä yöpymispaikassa oltiin varattu huoneet ilman omaa vessaa ja suihkua, mutta saatiin silti huoneet vessalla ja suihkulla samaan hintaan. Toisaalta yhtenä iltana jäi iltaruoka vähän köyhäksi, ku ei löydetty avoinna olevaa ravintolaa ja toisena iltana kokattiin itse (ei sekään kyllä huono vaihtoehto ollut).

Auto ja kuski

Käytiin retkellämme kiertämässä Islannin suurin turistinähtävyyskierros eli Golden Circle (Thingvellir, Geysir ja Gullfoss), mikä oli meiltä itseltämmekin vielä näkemättä. Hienoja maisemia oli, vaikka eivät ne enää samalla tavalla säväytäkään kuin aluksi. Geysir (tai siis Strokkur, itse Geysirhän ei toimi kovin usein nykyään) oli ainoa "uusi juttu". Geyrillä ja Gullfossilla ollessamme sattui kohdalle vielä peri-islantilainen rankkasade.

Strokkur

Golden circlen lisäksi katsastettiin muutamia paikkoja, joissa me olemme Tuomaksen kanssa jo käyneet ja lisäksi käytiin uimassa Islannin ensimmäisessä pitkässä uima-altaassa, joka on rakennettu vuorten väliin vuonna 1923. Altaalle päästäkseen piti kävellä noin 10 minuuttia parkkipaikalta pikkutien päästä, mutta sai ainakin pulikoida ihan rauhassa:).

Uima-altaassa oli myös merihirviö:)

Loppuhuipennus retkelle oli, kun sattumalta löysimme/huomasimme tien, jota pitkin pääsee ajamaan ihan Sólheimajökull-jäätikön laidalle ja kävimme siis pomppimassa jäätikön reunalla :).

Viikko on taas vierähtänyt...

koulua käyden ja kaikenlaista pientä puuhastellen. Tässä vähän tarinaa tapahtumista.

Viime sunnuntaina oli taas hieno ilma ja päätimme lähteä reippailemaan Reykjavikin rantoja pitkin. Päädyimme tekemään kolmen tunnin lenkin kotimaan lentokentän ympäri ja samalla käytiin ihailemassa maisemia Perlanin näköalatasanteelta. Perlan on siis eräällä kukkulalla nököttävä vesitorni, jossa on myös kahvila, ravintola ja museo. Lisäksi sieltä on hienot näköalat yli Reykjavikin ja kirkkaalla ilmalla jopa Snaefellsnesin niemimaalle asti, jossa olimme siis käyneet edellisenä päivänä.

Perlan

Keinotekoinen Geysir Perlanin pihalla

Näkymä Reykjavikin keskustaan

Maanantaina kävin kokeilemassa koulun liikuntasalin "Aerobic"-tuntia. Ohjelmassa siis luki aerobic, mutta tunti oli kyllä jotain ihan muuta... Vetejänä toimi noin 60 v. yläasteen liikunnanopettajaa muistuttava setä. Aluksi juostiin salia ympäri alkulämmittelyksi ja sitten kierrettiin salia eri pisteille eräänlaista kuntopiiriä tehden. Osallistujina oli minä, yksi saksalainen tyttö ja muutama islantilainen 40-50 v. mies:S. En kyllä ymmärrä, miksi tunti oli aerobiciksi niemetty, mutta kivaa ja tehokasta se oli. Tosin lihakset olivat kipeinä kaksi päivää. Kävin heti perjantaina uudestaan:).

Keskiviikkona oli eräänlainen islannin kielikoe. Aika helppo, eikä vaikuta edes numeroon. Ensi viikolla pitäisi tehdä kotitentti, joka vaikuttaa numeroon... Tuntuu kyllä vähän epäloogiselta:S. Illalla suuntasimme Nautholsvikin uimarannalle. Paikalla on periaatteessa maasta pumpatulla kuumalla vedellä lämmitetty hiekkaranta, mutta totesimme, että ainakaan tähän aikaan vuodesta kuuma vesi ei riittänyt sanottavammin lämmittämään merivettä. Kuumassa altaassa rannalla oli kuitenkin mukana istuskella. Rannalla oli paljon islantilaisia, jotka kävivät oikeasti uimassa meressä avantouintityyliin. Tuomaskin kävi rohkeana kastautumassa, itse kävin vain polvia myöten:).


Torstaina oli vuorossa Rocktoberfest teltassa koulun luona oli islantilaisia bändejä soittamassa. Tapahtuma oli osa Oktoberfestiä, joka olisi jatkunut myös pe ja la, mutta totesimme, että torstaina oltiin nähty tapahtumasta kaikki tarpeellinen:).

Perjantaina järjestettiin Reykjavikin taidemuseossa ilmainen John Lennonin muistokonsertti ja Videyn saarelle Reykjavikin edustalle sytytettiin valo Imagine Peace-muistomerkkiin. Valo palaa joka vuosi 9.10.-8.12. eli Lennonin syntymäpäivästä kuolinpäivään. Myös Yoko Ono esiintyi konsertissa. Ja lisäksi minä ja kolme muuta vaihtarityttöä päästiin lehtikuvaan konsertissa. Epäiltiin, että kuvaaja halusi meidät kuvaan, koska oltiin vähän nuorempia kuin keskimääräinen yleisö konsertissa. Tosin kuva ja juttu konsertista ei vielä ainakaan eilisessä lehdessä ollut, pitää lähteä kohta katsomaan, jos se tämänpäiväisestä löytyisi.

Perjantaina riehui myös perinteinen perjantaimyrsky. Ainakin kolmena viime viikkona on perjantaina ollut todella huono ilma ja kova tuuli, mutta tämän viikkoinen vei kyllä voiton aiemmista. Ulkonaliikkuminen oli kohtuullisen haastavaa:).

Lauantaina lähdettiin ESN:n retkelle Reykjanesin niemimaalle ja Blue Lagooniin. Onneksi ilma oli huomattavasti mukavampi kuin perjantaina. Vaikka Blue Lagoon viime kerralla aiheutti närkästystä, päätimme lähteä retkellä, sillä se oli melkein puolet halvempi kuin normaalisti pelkkä sisäänpääsy lagooniin.

Ensin käytiin katsomassa Krisuvikin kiehuvia lähteitä ja mutakuoppia ja sitten suunnattiin Blue Lagooniin. Tällä kertaa lagoonissa olikin oikein mukavaa, sillä ihmisiä oli vain murto-osa siitä, mitä aiemmalla kerralla. Kuulimme myös, että lagooniin on olemassa opiskelijahintaisia lippuja, mutta niitä ei mainita missään hinnastossa! Eli aina pitäisi muistaa kysyä!


Kuumassa vedessä ja saunassa rentoutuneina jatkoimme vielä Reykjanesin-niemimaan kärkeen katsomaan rantaa ja majakkaa. Maisemat rannalla olivat taas kerran upeat, mutta täytyy sanoa, että kyllä näihin hienoihin maisemiin alkaa jo pikkuhiljaa turtua... Onhan ne hienoja tottakai edelleen, mutta eivät enää yhtä säväyttäviä kuin aluksi.



Tänään pitäisi yrittää saada harkkatöitä tehtyä ja ehkä vähän siivottuakin, että voidaan ottaa huomenna ensimmäiset vieraat vastaan. Onneksi ensi viikko sattuu olemaan jonkinlainen taukoviikko suurimalla osalla kursseista.

Snaefellsnes

Olimme viime viikon aikana saaneet idean lähteä vierailemaan Reykjavikista pohjoiseen sijaitsevalla Snaefellsnesin salmella. Paikka on tunnettu kauniista luonnostaan ja niemen kärjessä sijaitsevasta pienestä jäätiköstä. Alunperin matkaan piti lähteä 5 henkilöä, mutta lopulta ryhmä kasvoi kahdeksaan henkeen. Varasimme paria päivää ennen reissua minibussin, jonka saimmekin todella kohtuuliseen hintaan.

Lauantai-aamuna lähdimme aikaisin matkaan, ja yllättäen kaikki selvisivät paikalle edellisillan bileistä huolimatta :) Mukaan lähti 6 suomalaista, yksi saksalainen ja yksi puolalainen opiskelija. Alkumatkasta osa porukasta näytti melko väsähtäneeltä vähäisten unien takia, mutta vähitellen elämä alkoi heilläkin voittamaan :)


Olimme taas todella onnekkaita sään suhteen, sillä alkumatkasta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Automatka kohti Snaefellsnesia sujui mukavasti, ja maisemat muuttuivat jatkuvasti komeammiksi ja komeammiksi. Ensimmäinen pysähdyksemme tapahtui Borgarnesissa jota kutsutaankin Islannin viralliseksi vessaksi, koska kaikki pysähtyvät siellä pikaisesti matkan varrella.

Lopulta Snaefellsnesin niemelle päästyämme näkymät upeisiin valkohuippuisiin vuoriin avautuivat. Monet olivat kehuneet alueen luontoa, ja paikka todellakin oli kaikkien näiden kehujen arvoinen. Meren ja vuorien välissä oleva tie oli todella kauniilla paikalla, ja pysähtelimmekin usein ihastelemaan näkymiä ja ottamaan valokuvia.


Tarkoituksenamme oli mennä tekemään pieni vaelluslenkki jäätikön lähellä, mutta emme löytäneet mistään alueen vaelluskarttaa sillä kaikki turistipisteet olivat suljettuina. Alueelle oli myös tullut runsaasti lunta edellisten päivien aikana joten reittien löytäminen olisi ollut hankalaa. Tällä kertaa siis vaellus jäi väliin.



Lukuisten nähtävyyksien tutkiskelun jälkeen olimme nälkäisiä ja väsyneitä, joten lähdimme etsimään opaskirjamme suosittelemia ruokapaikkoja niemen pohjoispuolella sijaitsevista pienistä kaupungeista. Lähes kaikki ravintolat olivat kuitenkin suljettuina koska turistikausi on jo ohi alueella. Onneksi löysimme kuitenkin pienen ja mukavan pizzerian, jossa saimme vatsamme täyteen.

Paluumatka vuorien läpi jännitti hieman, sillä emme tienneet oliko autossamme kesärenkaat vai kitkarenkaat. Oletimme että hieman korkeammalle nousevalla tiellä olisi jonkin verran lunta, mutta yllätykseksemme tie olikin lähes täysin sula. Ainoastaan yhdellä pienellä pätkällä oli hieman sohjoa mutta sekään ei paljoa haitannut. Retkeemme kului koko päivä, sillä olimme perillä Reykjavikissa kahdeksan maissa illalla. Päivä oli todella onnistunut, ja suosittelemmekin Snaefellsnesiä kaikille Islannissa vieraileville!