Home alone

Nyt siis olen "yksin" Reykjavikissä joulukuun 20. päivään asti. Tuomas lähti neljän jälkeen tänä aamuna kohti bussiasemaa ja lentokenttää ja on tällä hetkellä onnellisesti Suomessa.

Kolmen kuukauden kokemuksella tässä alkaa kyllä miettimään, että joko tarinat Islannin säästä ovat todella liioiteltuja tai sitten tänä vuonna on vaan sattunut poikkeuksellinen syksy. Kaikesta varautumisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) Islannin ilmasto on yllättänyt, nimittäin positiivisesti. Viimeisen reilun kuukauden aikana sää on muutamaa sateista ja tuulista päivää lukuunottamatta ollut erittäin mukava. Syys-lokakuun vaihteessa saatiin kyllä nauttia useammastakin myrskystä, mutta sen jälkeen on ollut enimmäkseen hienoa. Kirkas ilma ja lämpötila vähän yli tai alle nollan. Aurinkokin on näyttäytynyt edes vähän melkein joka päivä. Ja tuulistakin on ollut todella harvoin, ainakin täällä kaupungissa. Jos menee rantaan, niin siellä kyllä usein tuulee. Täältä näyttäisi kuitenkin puuttuvan se perisuomalainen harmaa ja masentava sää, jolloin tuntuu, että on pimeää koko päivän. Joko sataa kunnolla tai sitten ei ollenkaan:).

Tässä vähän kuvia tämänpäiväiseltä kävelylenkiltä. Tällainen ilma täällä siis on enimmäkseen ollut.

Joulu on islantilaisille varsin tärkeä juhla ja siihen valmistautuminen on jo kovasti käynnissä. Joka päivä tuntuvat jouluvalot kaupungilla lisääntyvän ja parina viime päivänä on myös alkanut kuusia ilmestymään mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin.

Tässä joulukuusi keskellä Kaupungin talon-lampea.


Saa nähdä, mihin mittoihin joulun juhlinta täällä vielä pääsee.

Finnish pikkujoulu

Eilen vietettiin perisuomalaisia pikkujouluja suomalaisen Anun ja islantilaisen Ingon luona. Paikalla oli suomalaisten lisäksi osallistujia ainakin Ruotsista, Espanjasta, Saksasta ja Israelista. Tarjoilut hoidettiin nyyttäriperiaatteella ja väsättiin viiden suomalaisen kesken kasa karjalanpiirakoita viemisiksi. Ja vaikka itse sanonkin, niin piirakoista tuli ihan mahtavia :D. Lisäksi tarjolla oli pipareita, joulutorttuja, glögiä, lohirullia ja saksalaista(?) chiliä.


Aitoon suomalaiseen pikkujoulutyyliin jokaisen piti tuoda mukanaan pieni lahja ja juhlissa vieraili joulupukki jakamassa lahjat. Itse sain minikokoisen biljardipelin, jota piti vielä illalla kotona testata. Ei kyllä ollut kovin iso hitti :P.


Oikein kivat pirskeet oli! Nyt pitäisi vielä saada tehtyä loppuun islannin kielikurssin kotitentti, niin sen voi huomenna palauttaa. Se onkin viimeinen varsinainen koulutehtävä ennen tenttejä.

Niin luennothan loppuvat täällä jo ensi viikon jälkeen ja sitten on enää tentit joulukuussa. Vähiin käy ennen kuin loppuu:).

Kotiinpaluu lähenee

Noin viikko sitten sain Suomesta iloisia uutisia. Minut oli valittu diplomityöntekijäksi yliopiston ja Laroxin yhteiseen projektiin. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että joudun poistumaan Islannista kolme viikkoa aiemmin kuin olimme alunperin suunnitelleet. Diplomityötarjouksen hylkääminen olisi ollut kuitenkin melko tyhmää varsinkin nykyisessä taloustilanteessa. Poistun maasta todennäköisesti 26. tai 28. marraskuuta.

Työ alkaa joulukuun alussa, joten minulta jää väliin tenttiviikko täällä Islannissa. Tämän takia viimeiset pari viikkoa tulevatkin olemaan kiireisiä, kun harjoitustöiden deadlinet alkaa tulla vastaan ja joudun tekemään myös tenttini ennen lähtöä.

Sara jää vielä Islantiin, ja palaa kotiin alkuperäisenä paluupäivänä eli 20. joulukuuta.

Skessuhorn

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päätimme lähteä vaeltamaan erään paikallisen vuorenvalloittajan järjestämälle retkelle. Vastaavanlaisia retkiä oli järjestetty vaihto-opiskelijoille aiempinakin viikonloppuna, mutta tämä kerta oli meille ensimmäinen. Tällä kertaa kohteena oli Reykjavikista noin 100km pohjoiseen sijaitseva Skessuhorn.

Lähtö oli suht aikaisin aamulla Reykjavikin BSI-bussiterminaalista. Paikalla oli pelkästään ensikertalaisia, joten emme oikein tienneet kuka meidät tulisi hakemaan ja mistä, mutta lopulta paikallinen opas Gulli kurvasi pihaan bussillaan. Reissuun lähti lopukta mukaan ainoastaan Sara, Atte, Karoliina, viron maajoukkuesuunnistaja Markus, opas Gulli sekä minä.

Bussimme retkellä

Ajomatka vuoren juurelle olisi normaalisti kestänyt noin tunnin, mutta meillä oli ilmeisesti jotain ongelmia löytää oikeaan kohtaan josta vuorelle voisi helpoiten kiivetä. Lopulta löysimmekin paikan jonne pystyimme jättämään bussin ja josta voisimme aloittaa vaelluksen. Skessuhorn on siis noin 950 metriä korkea kallioinen nyppylä, jonne ei ilmeisesti mene minkäänlaisia merkittyjä reittejä. Tai ainakaan semmoista emme missään vaiheessa havainneet :) Koko matka piti siis edetä ainoastaan Gullin reittitietämykseen luottaen.

Vuoren huipulle päästäksemme meidän piti kiertää lähes koko vuoren ympäri, sillä etuseinämä on aivan liian kallioinen ja jyrkkä. Tämä kiertäminen keskitikin aika pitkään, ja maasto muistutti lähinnä suomalaista suota. Lopulta saavuimme paikkaan, josta kiipeäminen oli mahdollista. Luonnollisesti tässä vaiheessa kaikkien kengät olivat jo litimärät, mutta se ei vielä menoa haitannut :) Vähitellen ylöspäin mentäessä huomasimme veden muuttuneen märäksi lumeksi, ja lumen syvyys tuntui kokoajan vaan kasvavan. Osa porukasta harkitsi jo alaspäin paluuta hieman ennen huippua, mutta kaikki kuitenkin urheasti taistelivat ylös asti.

Alkumatka oli litimärkää heinikoa

Ylöspäin mennessä vesi muuttui lumeksi

Lumi syveni jatkuvasti ylöspäin mennessä

Viimeiset pari sataa metriä olivat aika hurjat, sillä lunta oli reippaasti yli polviin asti, ja mäki oli niin jyrkkää että kiipeämisessä tarvi käsiä avuksi. Harmiksemme huipulla oli niin pilvistä, ettemme nähneet oikeastaan kymmentä metriä kauemmas. Huipulla kysyin virolaiselta Markukselta kulkemaamme matkaa jonka hän GPS:staan näki, ja olimme kuulemma taivaltaneet huipulle 7,1 kilometriä. Tästä tosin ainakin 4 kilometriä oli lähes tasaista maata vuorta kiertäessämme.

Lepotauko ennen viimeistä puristusta takana näkyvän nyppylän huipulle

Viereinen, suunnilleen saman korkuinen vuori

Tytöt matkalla alaspäin

Lähdimme melko nopeasti alaspäin, sillä olimme kylmissämme eikä huipulla ollut huonolla säällä mitään nähtävää. Alaspäin matka menikin huomattavasti mukavammin, vaikkei syvässä lumihangessa tarpominen kovin nautinnollista puuhaa ollutkaan. Alkumatka alaspäin meni mukavasti, mutta jossain vaiheessa oppaamme ja Markus kiristivät vaellustahtiaan sen verran, että me suomalaiset jäimme jälkeen reilusti. Olisi ollut hieman kohteliaampaa jos he olisivat voineet odotella välillä, tai vaikkapa ilmoittaneet että haluavat mennä bussille hieman reippaampaa tahtia. Nyt me jäimme matkaamaan bussia kohti omalla porukallamme, ilman GPS laitteita tai karttaa. Onneksi vierellämme meni edes joki, jonka vartta kävelemällä tiesimme päätyvämme bussille. Lopulta selvisimme bussille hieman ennen pimeän tuloa, märkinä ja väsyneinä. Olimme hieman tympääntyneitä ulkomaalaisten matkakumppaniemme käytöksestä, mutta valmiiksi lämmitetty bussi ja kyyti kotiovelle asti antoi paljon anteeksi :)

Team Suomi jossain vaiheessa matkaa alaspäin

Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli hienoimpia retkiämme koko vaihdon aikana, vaikkei 15 kilometrin vaellus hankalassa maastossa välttämättä tapahtumahetkellä ollut kovinkaan hohdokasta :)

Lokakuu loppui ja marraskuu alkoi...

Kaikenlaista on taas ehditty touhuta ja koulukin alkaa viemään jonkin verran enemmän aikaa, ku harkkatöiden dead linet alkavat lähestyä. Lisäksi kielikurssille pitäisi lukea joku helppo kirja islanniksi ja kirjoittaa siitä joku juttu. Enää pitäisi saada se kirja jostain... Opettaja tosin lupasi käydä pöllimässä meille kirjoja ala-asteelta, jossa hänen äitinsä opettaa:S. Kyseinen opettaja on kyllä muutenkin melko erikoinen. Viime tunnilla meidän piti tehdä jotain monistetta parityönä. Hommaa ei kyllä tehnyt yhtään helpommaksi se, että samaan aikaan opettaja höpöttää taukoamatta ja soittaa tietokoneelta jotain islantilaista humppaa:D. Hän myös pitää vähintään kolme kertaa tunnissa seuraavalla kaavalla menevän palopuheen: "This is a bit complicated. This is easy. This is not difficult. This is a little bit difficult, but you'll learn. This is easy..."

Muita kun kouluun liittyviä aktiviteettejä on myös harrastettu. Ollaan muun muassa käyty muutaman kerran vaeltelemassa (niistä Tuomas kertoilee myöhemmin lisää), leivottu karjalanpiirakoita ja korvapuusteja muiden suomalaisten kanssa sekä käyty katsastamassa Kansallismuseo ja The Volcano Show eli kaksi tulivuorenpurkauksista kertovaa dokkaria. Tulivuorishowhun päästiin vieläpä ilmaiseksi, koska oltiin melkein islantilaisia, kun kerran opiskellaan täällä. Paikkaa pitävä setä ei kyllä ollut ihan selvin päin ja kysyi ensimmäiseksi, että ollaanko me kajaanista ja sitten ilmoitti vihaavansa suomalaisten tapaa luetella numerot...

Viime viikonloppuna oli myös taas vieraita käymässä. Isi ja Maippi saapuivat perjantai-iltana. Lauantaina käytiin merellä valasristeilyllä, tosin Tuomas jäi kotiin parantelemaan flunssaa. Retki alkoi ajelulla kaksikerrosbussilla Keflavikiin, josta risteily sääolosuhteista johtuen lähti. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta onneksi ei satanut ja laivalta sai lämpimät haalarit päällensä.


Nähtiin neljä ryhmää valkonokkadelfiinejä, jotka uivat monta kertaa ihan laivan vieressä. Yhtään valasta ei tosin nähty, mutta eipä se valas ainakaan edellisellä kerralla ollut kovin viihdyttävä. Delfiinit vaikuttivat siis paljon hauskemmilta kavereilta:).

Sunnuntaiaamuna otettiin auto alle tutusta ja turvallisesta Saga Car Rentalista ja suunnattiin kohti Golden Circlen nähtävyyksiä eli Thinvelliriä, Geysiriä ja Gullfossia. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, maa oli kuurassa ja ilma oli ihan tyyni koko päivän, joten erittäin hieno ilma sattui nähtävyyksiin tutustumiseen. Thingvellir oli yhtä hieno kuin edellisellä kerrallakin, mutta Geysir pääsi paremmin oikeuksiinsa nyt, kun ei tuullut. Viime kerralla vesi meni enemmän sivulle kuin ylöspäin.

Thingvellir





Gullfossilla nähtiin hienot sateenkaaret, kun aurinko paistoi.

Näiden edellisten lisäksi käytiin käytiin katsastamassa neljäs Golden Circlen varrella oleva nähtävyys eli Kerið -kraatterijärvi. Tätä paikaa ei yleensä bussikierroksilla edes käydä katsomassa, eikä ihme, sillä parkkipaikalla oli iso kyltti, josa kiellettiin bussiematkojen pysähtyminen. Toisaalta parkkipaikalla oli kuitenkin busseille merkittyjä paikkoja... Ota siitä nyt sitten selvää!

Maisemia kraatterijärveltä.

Yöksi ajettiin Selfossin kaupunkiin ja illalla vielä rannikolla sijaitsevaan Stokkseyrin kylään syömään kuulemma Islannin parhaaseen hummeriravintolaan eli Fjöruborðiðiin. Ravintola on niin suosittu, vaikka sijaitsee pikkukylässä, että sinne piti olla pöytävaraus sunnuntai-iltanakin. Ja kyllä ruoka hyvää olikin, alkupalaksi nautittu hummerikeitto oli suussasulavaa ja pääruokana olleet valkosipulivoissa paistetut hummerit olivat myös erittäin hyviä. Islantilainen hummeri on melko pieni, verrattuna moniin lämpimämmissä vesissä eläviin lajitovereihinsa., mutta se on erittäin maukas.

Maanantaina ilma ei sitten oikein suosinut, mutta ajeltiin kuitenkin ympäri Rekjanesin-niemimaata ja käytiin Blue Lagoonissa räntä/raesateessa. Testattiin myös tie, jota ei pidetä ollenkaan kunnossa lokakuun alun jälkeen. Eipä se ainakaan juuri nyt eronnut pahemmin suomalaisesta hiekkatiestä räntäsateessa.

Tällä viikolla onkin sitten taas kouluhommia riittänyt ja vähän on pitäny minunkin flunssaa potea.