Kursseja

Nyt kun tentit on ohi voisi olla sopiva aika kirjoitella vähän täällä käydyistä kursseista, koska tämän blogin on tarkoitus korvata matkaraportti. Ainakin jotakuta tänne tulevaisuudessa suuntaavaa saattavat kurssit kiinnostaa.

Kävin loppujen lopuksi vain kaksi kurssia, mutta niistä pitäisi saada kasaan 16 opintopistettä (minimi stipendin saamiselle on 15 op). Aluksi suunnitelmissa oli myös käydä Icelandic Culture-kurssi, mutta se osoittautui niin tylsäksi, että en käynyt sitä loppuun. Otin vaan parhaat palat päältä, kuten opastetun kierroksen Kansallismuseoon:). Tuomas kävi kyseisen kurssin loppun.

Nyt sitten ne kurssit, jotka kävin:

Environmental impact Assessment 1, 6 op

Peruskurssi ympäristövaikutusten arvioinnista. Kurssi koostui luennoista kahdesti viikossa sekä kolmesta harjoitustyöstä, joista kaksi oli tosi pieniä ja yksi vähän isompi. Kurssilla oli kolme eri luennoitsijaa, joista emeritus professori Julius Solnes oli paras, mutta kurssin vastuuprofessori Birgir Jonsson taas hauskin kertoillessaan omia tarinoita ja kokemuksia. Häneltä löytyi varsin kärkkäitä mielipiteitä esimerkiksi pitkospuista.

Luentojen lisäksi käytiin vierailemassa kolmessa yrityksessä ja koululla kävi viereilevia luennoitsijoita. Isomman harjoitustyön sai tehdä oman maan ympäristövaikutusten arviointikäytäntöihin liittyen eli tuli samalla tutustuttua niihinkin. Muuten kurssi käsitteli lähinnä Islantia ja monet paikalliset esimerkit tulivat tutuiksi. Itseasiassa kurssilla käytiin läpi useampaan kertaan varmaan kaikki isommat ympäristövaikutusten arviontiin liittyvät tapaukset Islannissa, sillä samat esimerkit toistuivat läpi kurssin. Luennoilla ei ollut pakko käydä, mutta itse ainakin kävin ihan mielellään, sillä ne olivat enimmäkseen varsin viihdyttäviä. Kurssin tentti oli perinteinen kirjallinen tentti, mutta sen painoarvo on vaan puolet kurssin arvostelusta harkkatöiden ollessa toinen puoli.

Mukava kurssi ja siellä tuli opittua ainakin se, että islantilaiset ovat aina eri mieltä keskenään ja tuntuvat rakentelevan erilaisia asioita (tie, satama jne.) välillä vaan rakentamisen ilosta. Lisäksi tuli selväksi, että Islannin ympäristöongelmat ovat melko pieniä moneen muuhun maahan verrattuna, mutta näistä pienistä ongelmista saadaan silti loputon väittely aikaiseksi:).

Vocabulary 1, 10 op

Tämä oli melko normaali kielikurssi, paitsi että siitä sai yli tuplasti enemmän pisteitä, kun vastaavasta kurssista Lappeenrannassa. Kurssilla oli tunnit kahdesti viikossa ja lisäksi joka viikko piti palauttaa pieni kirjoitelma. Muuten ei läksyjä oikeastaan ollut ja tunnit olivat varsin rentoja. Kurssiin sisältyi lisäksi kaksi kotitenttiä, varsinainen tentti sekä vapaavalintaisen islantilaisen kirjan lukeminen ja siitä raportin kirjoittaminen. Kirja oli siis käytännössä esim. joku lasten kirja. Näin jälkeenpäin ajatellen ilmankin kielikurssia täällä olisi pärjännyt vallan mainiosti, sillä englannilla pärjää niin hyvin ja kolmessa kuukaudessa kieltä ei vielä oikein ehdi oppia kovin hyvin. Koko vuoden kestävässä vaihdossa kieleen jo kannattaisikin panostaa enemmän, sillä nytkin huomaan, miten ymmärrän koko ajan enemmän.

Viimeistä viikkoa viedään

Ihan hassua. Vastahan tänne tultiin. Ja toisaalta siitä on ihan kauhean kauan. Mutta lähtölaskenta on jokatapauksessa nyt alkanut ja viikon päästä olen jo Suomessa.

Tämä viikonloppu on kulunut kaikenlaisissa jäähyväiskekkereissä, koska suurin osa vaihtareista taitaa olla lähdössä kotiin ensiviikolla tai seuraavan vikon alussa. Osa tosin jää tänne jouluksi ja osa tulee takaisin joulun jälkeen.

Tämä sunnuntaipäivä tuli vietettyä ulkoilun merkeissä Reykjavikin ulkoilmamuseon joulumarkkinoilla Ainon ja Aneten kanssa. Tai ei ne varsinaisesti joulumarkkinat olleet., vaan enemmänkin museo oli vaan auki joulutunnelmissa. Tämä ulkoilmamuseo on siis vähän vastaava paikka kuin Seurasaari.

Sinne on tuotu paljon vanhoja taloja eri aikakausilta ja taloissa pääsee kiertelemään ja katselemaan. Näin joulunaikaan osassa taloista on ihmisiä esittelemässä islantilaisia perinteisiä joulupuuhia, esimerkiksi valamassa kynttilöitä tai leikkelemässä kuvioita islantilaisiin joululeipiin. Myös ainakin muutama kolmestatoista joulupukista oli paikalla ja lapset tanssivat pihalla olevan kuusen ympäri. Paikka vaikutti olevan erityisesti lapsiperheiden suosiossa, mutta kyllä mekin viihdyimme siellä:).

Joululeivän kuviointia. Ei se kyllä oikein leipää ole, enemmänkin kuin jotain pikkuleipää. Avistuksen makeaa, mutta muuten se ei oikein maistu miltään.

Myös matka museolle oli mielenkiintoinen. Menimme sinne bussilla, joka ensin kiersi puoli Reykjavikia, ja jos keskustassa on paljon jouluvaloja ja niin lähiöissä niitä oli VIELÄ enemmän. Ja niitä muuten tulee kokoajan lisää. Islantilaiset tuntuvat myös erityisesti pitävän punaisista valoista sekä sellaisista isoista, tavallisen hehkulampun näköisitä lampuista, joita on samassa johdossa kaikissa eri väreissä. Ihan kuin sirkuksessa olisi. Myöskin kaikki parvekkeilta roikkuvat muoviset joulupukit ja muut loistavat muovihahmot ovat kauhean kivoja... Huh huh, heikompaa hirvittää:). Jouluvalot ovat kyllä kivoja, mutta kohtuus kaikessa.

Jos haluaa totuudenmukaisen käsityksen, kannattaa melkein zoomata tätä kuvaa:).

Noi puissa näkyvät valot ovat siis muovisia lumiukkoja ja joulupukkeja...

Ja vielä yksi tyylinäyte tästä meidän kulmilta.

Tänä iltana mennään vielä porukalla syömään Icelandic Fish and Chips-ravintolaan ja huomenna pitäisi lukea ahkerasti tiistaina olevaan viimeiseen tenttiin.

Itsenäisyyspäiväjuhlat

Viime tekstin viimeinen kuva oli siis kutsu Suomen suurlähetystön isännöimälle itsenäisyyspäivän vastaanotolle täällä Reykjavikissa. Tilaisuus oli eilen illalla klo 18-20 ja pidettiin Alvar Aallon suunnittelemassa Pohjola-talossa yliopiston kampuksen kupeessa.

Tilaisuus oli mukava ja rento. Sisääntullessa käteltiin suurlähettiläs rouvinensa ja lähettiläs piti myös lyhyen puheen. Muuten tilaisuus kului lähinnä seurustellessa ja tarjoiluista nauttiessa. Suolaiset tarjottavat olivat ainakin minun mielestäni hiukan erikoisesti valittu. Tarjolla oli nimittäin lihapullia, nakkeja, kevätkääryleitä ja friteerattuja katkarapuja sekä cocktailpaloja, joissa oli vaihtoehtoisesti brie-juustoa, lohta tai kinkkua. Olisin siis odottanut vähän Suomi-henkisempää tarjoilua. Hyvin nämäkin tarjoilut kuitenkin maittoivat ja erityisesti juusto- ja lohicocktailpalat olivat mahtavia. Kinkkuversiot saivat yleisesti kaikkein pienimmän suosion ja jossain vaiheessa tarjoiluastioissa oli vain näitä jäljellä.

Tilaisuuden päätyttyä suunnattiin vielä jatkoille keskustaan Kaffibarinniin. Oli oikein hauska ilta, mutta nyt väsyttää:).

13 Joulupukkia ja Asutusnäyttely

Taas olen sivistänyt itseäni Islannin kulttuurilla ja historialla viime päivinä. Lisäksi on kamera ollu ahkerasti matkassa, kun koko päivän valoisa aika on auringonlaskua tai -nousua, niin saa hienoja kuvia. Luntakin satoi viime viikonloppuna, mutta se on jo melkein eilisen myrskyn ansiosta sulanut/haihtunut pois.

Kulttuurisen sivistyksen kasvattaminen tapahtui siis eilen perinteisissa ESN:n keskiviikkobileissä tai siis ennen niitä. Baarissa oli Islannin yliopiston folkloristiikan professori, joka tosin oli britti, kertomassa islantilaisista jouluperinteistä, -uskomuksista ja -saduista. Proffa oli hyvä esiintyjä, joten 45 min meni varsin mukavasti juttuja kuunnellessa. Islantilaiset ovat hyvin taikauskoisia ja uskovat kaikenlaisiin henkiolentoihin, joten pohja kaikille saduille ja uskomuksille on ainakin vankka.

Aluksi proffa tarinoi vanhoista joulu-uskomuksista ja -tavoista ja lopuksi nykyaikaisista. Nykyään Islannissa on siis 13 vuorilla asuvaa Joulupukkia, jotka tulevat kaupunkiin yksi päivässä 13 päivää ennen joulua. Näillä Joulupukeilla on jokaisella jokin omituinen tapa. Yksi on ovien paukuttelija, toinen lusikoiden nuolija ja kolmas ovien haistelija jne. Erilaisten asioiden nuoleminen vaikutti olevan ylivoimaisesti suosituin tapa. Tarinaan kuuluvat myös joulupukkien ilkeä äiti ja isä sekä kissa. Paikalliset lapset laittavat kengät ikkunalaudalle ja saavat niihin pieniä lahjoja ilmeisesti jokaiselta pukilta ennen joulua. Jos ei ole ollut kiltti, saa perunan. Jos joku on kiinnostunut aiheesta lähemmin, lisää tietoa löytyy tästä.

Tämän päivän sivistyminen painottui enemmän historiaan. Käytiin yläkerran naapureiden kanssa katsomassa Asutusnäyttely (The Settlement exhibition), joka kertoo siis nimensä mukaisesti Islannnin asuttamisesta ennen vuotta 1000. Se on rakennettu vanhimman Reykjavikin alueelta löytyneen talon (rakennettu noin vuonna 930) jäänteiden ympärille yhteen isoon tilaan. Näyttely on toteutettu pitkälle nykyaikaisen tietotekniikan keinoin vanhoja esineitä unohtamatta. Koko näyttelytilan ympäri kiertää myös hieno panoraamakuva, josta näkee, miltä alue on näyttänyt noin vuonna 950. Todella hieno ja hyvin toteutettu näyttely. Suosittelen!

Tämän näyttelyn jälkeen kävin vielä Kaupungin talolla, jossa on kolmiulotteinen Islannin kartta. Oli hauska katsella paikkoja, joissa on käynyt.

Lopuksi vielä niitä aluksi kehuttuja kuvia ympäri Reykjavikia.

Esja-vuori on taas saanut lumipeitteen.

Sunnuntaina olen menossa seuraavan kutsun osoittamaan tilaisuuteen. Kutsu on tosin islanniksi, mutta kyllä siitä kellonajan ja päivän saa selvää:). Raporttia seuraa sitten tilaisuuden jälkeen.

Home alone

Nyt siis olen "yksin" Reykjavikissä joulukuun 20. päivään asti. Tuomas lähti neljän jälkeen tänä aamuna kohti bussiasemaa ja lentokenttää ja on tällä hetkellä onnellisesti Suomessa.

Kolmen kuukauden kokemuksella tässä alkaa kyllä miettimään, että joko tarinat Islannin säästä ovat todella liioiteltuja tai sitten tänä vuonna on vaan sattunut poikkeuksellinen syksy. Kaikesta varautumisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) Islannin ilmasto on yllättänyt, nimittäin positiivisesti. Viimeisen reilun kuukauden aikana sää on muutamaa sateista ja tuulista päivää lukuunottamatta ollut erittäin mukava. Syys-lokakuun vaihteessa saatiin kyllä nauttia useammastakin myrskystä, mutta sen jälkeen on ollut enimmäkseen hienoa. Kirkas ilma ja lämpötila vähän yli tai alle nollan. Aurinkokin on näyttäytynyt edes vähän melkein joka päivä. Ja tuulistakin on ollut todella harvoin, ainakin täällä kaupungissa. Jos menee rantaan, niin siellä kyllä usein tuulee. Täältä näyttäisi kuitenkin puuttuvan se perisuomalainen harmaa ja masentava sää, jolloin tuntuu, että on pimeää koko päivän. Joko sataa kunnolla tai sitten ei ollenkaan:).

Tässä vähän kuvia tämänpäiväiseltä kävelylenkiltä. Tällainen ilma täällä siis on enimmäkseen ollut.

Joulu on islantilaisille varsin tärkeä juhla ja siihen valmistautuminen on jo kovasti käynnissä. Joka päivä tuntuvat jouluvalot kaupungilla lisääntyvän ja parina viime päivänä on myös alkanut kuusia ilmestymään mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin.

Tässä joulukuusi keskellä Kaupungin talon-lampea.

Saa nähdä, mihin mittoihin joulun juhlinta täällä vielä pääsee.

Finnish pikkujoulu

Eilen vietettiin perisuomalaisia pikkujouluja suomalaisen Anun ja islantilaisen Ingon luona. Paikalla oli suomalaisten lisäksi osallistujia ainakin Ruotsista, Espanjasta, Saksasta ja Israelista. Tarjoilut hoidettiin nyyttäriperiaatteella ja väsättiin viiden suomalaisen kesken kasa karjalanpiirakoita viemisiksi. Ja vaikka itse sanonkin, niin piirakoista tuli ihan mahtavia :D. Lisäksi tarjolla oli pipareita, joulutorttuja, glögiä, lohirullia ja saksalaista(?) chiliä.

Aitoon suomalaiseen pikkujoulutyyliin jokaisen piti tuoda mukanaan pieni lahja ja juhlissa vieraili joulupukki jakamassa lahjat. Itse sain minikokoisen biljardipelin, jota piti vielä illalla kotona testata. Ei kyllä ollut kovin iso hitti :P.

Oikein kivat pirskeet oli! Nyt pitäisi vielä saada tehtyä loppuun islannin kielikurssin kotitentti, niin sen voi huomenna palauttaa. Se onkin viimeinen varsinainen koulutehtävä ennen tenttejä.

Niin luennothan loppuvat täällä jo ensi viikon jälkeen ja sitten on enää tentit joulukuussa. Vähiin käy ennen kuin loppuu:).

Kotiinpaluu lähenee

Noin viikko sitten sain Suomesta iloisia uutisia. Minut oli valittu diplomityöntekijäksi yliopiston ja Laroxin yhteiseen projektiin. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että joudun poistumaan Islannista kolme viikkoa aiemmin kuin olimme alunperin suunnitelleet. Diplomityötarjouksen hylkääminen olisi ollut kuitenkin melko tyhmää varsinkin nykyisessä taloustilanteessa. Poistun maasta todennäköisesti 26. tai 28. marraskuuta.

Työ alkaa joulukuun alussa, joten minulta jää väliin tenttiviikko täällä Islannissa. Tämän takia viimeiset pari viikkoa tulevatkin olemaan kiireisiä, kun harjoitustöiden deadlinet alkaa tulla vastaan ja joudun tekemään myös tenttini ennen lähtöä.

Sara jää vielä Islantiin, ja palaa kotiin alkuperäisenä paluupäivänä eli 20. joulukuuta.

Skessuhorn

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päätimme lähteä vaeltamaan erään paikallisen vuorenvalloittajan järjestämälle retkelle. Vastaavanlaisia retkiä oli järjestetty vaihto-opiskelijoille aiempinakin viikonloppuna, mutta tämä kerta oli meille ensimmäinen. Tällä kertaa kohteena oli Reykjavikista noin 100km pohjoiseen sijaitseva Skessuhorn.

Lähtö oli suht aikaisin aamulla Reykjavikin BSI-bussiterminaalista. Paikalla oli pelkästään ensikertalaisia, joten emme oikein tienneet kuka meidät tulisi hakemaan ja mistä, mutta lopulta paikallinen opas Gulli kurvasi pihaan bussillaan. Reissuun lähti lopukta mukaan ainoastaan Sara, Atte, Karoliina, viron maajoukkuesuunnistaja Markus, opas Gulli sekä minä.

Bussimme retkellä

Ajomatka vuoren juurelle olisi normaalisti kestänyt noin tunnin, mutta meillä oli ilmeisesti jotain ongelmia löytää oikeaan kohtaan josta vuorelle voisi helpoiten kiivetä. Lopulta löysimmekin paikan jonne pystyimme jättämään bussin ja josta voisimme aloittaa vaelluksen. Skessuhorn on siis noin 950 metriä korkea kallioinen nyppylä, jonne ei ilmeisesti mene minkäänlaisia merkittyjä reittejä. Tai ainakaan semmoista emme missään vaiheessa havainneet :) Koko matka piti siis edetä ainoastaan Gullin reittitietämykseen luottaen.

Vuoren huipulle päästäksemme meidän piti kiertää lähes koko vuoren ympäri, sillä etuseinämä on aivan liian kallioinen ja jyrkkä. Tämä kiertäminen keskitikin aika pitkään, ja maasto muistutti lähinnä suomalaista suota. Lopulta saavuimme paikkaan, josta kiipeäminen oli mahdollista. Luonnollisesti tässä vaiheessa kaikkien kengät olivat jo litimärät, mutta se ei vielä menoa haitannut :) Vähitellen ylöspäin mentäessä huomasimme veden muuttuneen märäksi lumeksi, ja lumen syvyys tuntui kokoajan vaan kasvavan. Osa porukasta harkitsi jo alaspäin paluuta hieman ennen huippua, mutta kaikki kuitenkin urheasti taistelivat ylös asti.

Alkumatka oli litimärkää heinikoa

Ylöspäin mennessä vesi muuttui lumeksi

Lumi syveni jatkuvasti ylöspäin mennessä

Viimeiset pari sataa metriä olivat aika hurjat, sillä lunta oli reippaasti yli polviin asti, ja mäki oli niin jyrkkää että kiipeämisessä tarvi käsiä avuksi. Harmiksemme huipulla oli niin pilvistä, ettemme nähneet oikeastaan kymmentä metriä kauemmas. Huipulla kysyin virolaiselta Markukselta kulkemaamme matkaa jonka hän GPS:staan näki, ja olimme kuulemma taivaltaneet huipulle 7,1 kilometriä. Tästä tosin ainakin 4 kilometriä oli lähes tasaista maata vuorta kiertäessämme.

Lepotauko ennen viimeistä puristusta takana näkyvän nyppylän huipulle

Viereinen, suunnilleen saman korkuinen vuori

Tytöt matkalla alaspäin

Lähdimme melko nopeasti alaspäin, sillä olimme kylmissämme eikä huipulla ollut huonolla säällä mitään nähtävää. Alaspäin matka menikin huomattavasti mukavammin, vaikkei syvässä lumihangessa tarpominen kovin nautinnollista puuhaa ollutkaan. Alkumatka alaspäin meni mukavasti, mutta jossain vaiheessa oppaamme ja Markus kiristivät vaellustahtiaan sen verran, että me suomalaiset jäimme jälkeen reilusti. Olisi ollut hieman kohteliaampaa jos he olisivat voineet odotella välillä, tai vaikkapa ilmoittaneet että haluavat mennä bussille hieman reippaampaa tahtia. Nyt me jäimme matkaamaan bussia kohti omalla porukallamme, ilman GPS laitteita tai karttaa. Onneksi vierellämme meni edes joki, jonka vartta kävelemällä tiesimme päätyvämme bussille. Lopulta selvisimme bussille hieman ennen pimeän tuloa, märkinä ja väsyneinä. Olimme hieman tympääntyneitä ulkomaalaisten matkakumppaniemme käytöksestä, mutta valmiiksi lämmitetty bussi ja kyyti kotiovelle asti antoi paljon anteeksi :)

Team Suomi jossain vaiheessa matkaa alaspäin

Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli hienoimpia retkiämme koko vaihdon aikana, vaikkei 15 kilometrin vaellus hankalassa maastossa välttämättä tapahtumahetkellä ollut kovinkaan hohdokasta :)

Lokakuu loppui ja marraskuu alkoi...

Kaikenlaista on taas ehditty touhuta ja koulukin alkaa viemään jonkin verran enemmän aikaa, ku harkkatöiden dead linet alkavat lähestyä. Lisäksi kielikurssille pitäisi lukea joku helppo kirja islanniksi ja kirjoittaa siitä joku juttu. Enää pitäisi saada se kirja jostain... Opettaja tosin lupasi käydä pöllimässä meille kirjoja ala-asteelta, jossa hänen äitinsä opettaa:S. Kyseinen opettaja on kyllä muutenkin melko erikoinen. Viime tunnilla meidän piti tehdä jotain monistetta parityönä. Hommaa ei kyllä tehnyt yhtään helpommaksi se, että samaan aikaan opettaja höpöttää taukoamatta ja soittaa tietokoneelta jotain islantilaista humppaa:D. Hän myös pitää vähintään kolme kertaa tunnissa seuraavalla kaavalla menevän palopuheen: "This is a bit complicated. This is easy. This is not difficult. This is a little bit difficult, but you'll learn. This is easy..."

Muita kun kouluun liittyviä aktiviteettejä on myös harrastettu. Ollaan muun muassa käyty muutaman kerran vaeltelemassa (niistä Tuomas kertoilee myöhemmin lisää), leivottu karjalanpiirakoita ja korvapuusteja muiden suomalaisten kanssa sekä käyty katsastamassa Kansallismuseo ja The Volcano Show eli kaksi tulivuorenpurkauksista kertovaa dokkaria. Tulivuorishowhun päästiin vieläpä ilmaiseksi, koska oltiin melkein islantilaisia, kun kerran opiskellaan täällä. Paikkaa pitävä setä ei kyllä ollut ihan selvin päin ja kysyi ensimmäiseksi, että ollaanko me kajaanista ja sitten ilmoitti vihaavansa suomalaisten tapaa luetella numerot...

Viime viikonloppuna oli myös taas vieraita käymässä. Isi ja Maippi saapuivat perjantai-iltana. Lauantaina käytiin merellä valasristeilyllä, tosin Tuomas jäi kotiin parantelemaan flunssaa. Retki alkoi ajelulla kaksikerrosbussilla Keflavikiin, josta risteily sääolosuhteista johtuen lähti. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta onneksi ei satanut ja laivalta sai lämpimät haalarit päällensä.


Nähtiin neljä ryhmää valkonokkadelfiinejä, jotka uivat monta kertaa ihan laivan vieressä. Yhtään valasta ei tosin nähty, mutta eipä se valas ainakaan edellisellä kerralla ollut kovin viihdyttävä. Delfiinit vaikuttivat siis paljon hauskemmilta kavereilta:).

Sunnuntaiaamuna otettiin auto alle tutusta ja turvallisesta Saga Car Rentalista ja suunnattiin kohti Golden Circlen nähtävyyksiä eli Thinvelliriä, Geysiriä ja Gullfossia. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, maa oli kuurassa ja ilma oli ihan tyyni koko päivän, joten erittäin hieno ilma sattui nähtävyyksiin tutustumiseen. Thingvellir oli yhtä hieno kuin edellisellä kerrallakin, mutta Geysir pääsi paremmin oikeuksiinsa nyt, kun ei tuullut. Viime kerralla vesi meni enemmän sivulle kuin ylöspäin.

Thingvellir

Gullfossilla nähtiin hienot sateenkaaret, kun aurinko paistoi.

Näiden edellisten lisäksi käytiin käytiin katsastamassa neljäs Golden Circlen varrella oleva nähtävyys eli Kerið -kraatterijärvi. Tätä paikaa ei yleensä bussikierroksilla edes käydä katsomassa, eikä ihme, sillä parkkipaikalla oli iso kyltti, josa kiellettiin bussiematkojen pysähtyminen. Toisaalta parkkipaikalla oli kuitenkin busseille merkittyjä paikkoja... Ota siitä nyt sitten selvää!

Maisemia kraatterijärveltä.

Yöksi ajettiin Selfossin kaupunkiin ja illalla vielä rannikolla sijaitsevaan Stokkseyrin kylään syömään kuulemma Islannin parhaaseen hummeriravintolaan eli Fjöruborðiðiin. Ravintola on niin suosittu, vaikka sijaitsee pikkukylässä, että sinne piti olla pöytävaraus sunnuntai-iltanakin. Ja kyllä ruoka hyvää olikin, alkupalaksi nautittu hummerikeitto oli suussasulavaa ja pääruokana olleet valkosipulivoissa paistetut hummerit olivat myös erittäin hyviä. Islantilainen hummeri on melko pieni, verrattuna moniin lämpimämmissä vesissä eläviin lajitovereihinsa., mutta se on erittäin maukas.

Maanantaina ilma ei sitten oikein suosinut, mutta ajeltiin kuitenkin ympäri Rekjanesin-niemimaata ja käytiin Blue Lagoonissa räntä/raesateessa. Testattiin myös tie, jota ei pidetä ollenkaan kunnossa lokakuun alun jälkeen. Eipä se ainakaan juuri nyt eronnut pahemmin suomalaisesta hiekkatiestä räntäsateessa.

Tällä viikolla onkin sitten taas kouluhommia riittänyt ja vähän on pitäny minunkin flunssaa potea.

Iceland Airwaves

Viimeviikkojen kiireiden takia bloggailu on jäänyt minun osalta hieman vähäisemmäksi, joten kerrotaanpas hieman viime aikojen tapahtumia.

Reykjavikissa järjestettiin toissa viikolla Iceland Airwaves-musiikkifestivaali, joka on ylivoimasesti maan suurin tapahtuma. Tapahtuma oli keskiviikosta sunnuntaihin, eli viisi päivää. Itse en kuitenkaan päässyt osallistumaan tapahtumaan keskiviikkona, sillä olimme vielä reissussa Saran äidin ja siskon kanssa.

Torstaina siis vihdoin pääsin nauttimaan paikallisisista ja ulkomaisista bändeistä, joita Reykjavikiin oli saatu houkuteltua. Ilmeisesti aiempina vuosina täällä on ollut oikeita maailmantähtiäkin soittamassa, mutta tänä vuonna taloudellisen tilanteen takia on jouduttu tyytymään hieman tuntemattomimpiin kansainvälisiin artisteihin. Vietin lähes koko illan Reykjavikin taidemuseolla, joka toimi festivaalien pääesiintymislavana. Muut esiintymispaikat olivat läheisyydessä sijaitsevia baareja ja yökerhoja. Erityisesti Tanskalainen When Saints Go Machine oli todella mainio keikkakokemus.

Perjantaina alkuillasta kävin taas katselemassa bändejä taidemuseon lavalla, mutta ennen kymmentä siirryin muutaman kaverin kanssa Reykjavikin Fríkirkjaniin, eli eräänlaiseen pienehköön kirkkoon. Kirkossa esiintyi Kings of Convenience, joka on todella kuuluisa akustinen yhtye Norjasta. Yhtye soittikin todella upean setin, ja kirkko toimi areenana erinomaisesti sekä akustiikan että tunnelman puolesta.

Lauantaina oli bändien puolesta vähän heikompi ilta, enkä edes nähnytkään kovin montaa yhtyettä. Kuitenkin illan viimeinen yhtye, NASA-klubilla esiintynyt FM Belfast heitti erinomaisen keikan. Sunnuntaina oli illalla vielä joitakin bändejä soittamassa, mutta en jaksanut mennä katsomaan niitä koska olin niin väsynyt päivän vaelluksen jälkeen.

Festarit olivat hieno kokemus, ja hieman erilainen tapahtuma kun mihin Suomessa on tottunut. Baareissa sijainneet keikat olivat tunnelmaltaan erinomaisia, eikä pienet kävelymatkat eri areenojen välillä haitanneet lainkaan. Bändit olivat myöskin yllättävän hyviä, vaikka olinkin jo etukäteen nähnyt suuren osan islantilaisista bändeistä. Uskonkin että monesta festareilla esiintyneestä bändistä tullaan vielä kuulemaan lisää!

Islanninhevostelua

Viime viikolla tuli testattu islanninhevostelua oikein kaksi kertaa, kahdessa eri paikassa Reykjavikin lähistöllä.

Tiistaina käytiin äidin ja Nooran kanssa parin tunnin ratsastusretkellä Ishestar-tallilla. Tälle parin tunnin retkelle voi osallistua kuka vaan ratsastustaidoista riippumatta. Ishestarin tallilla puitteet ovat hienot ja uudet ja löytyy niin ravintola kuin matkamuistomyymäläkin.

Ensin varustaduttiin kypärillä ja vapaavalintaisilla sade/toppavaatteilla, sitten mentiin ulos ja opas kysyi aiemmasta ratsastuskokemuksesta ja jakoi hevoset. Itse sain aivan ihanan, mustan Stuttur (tai jotain sinnepäin)-nimisen pollen, joka oli varsin iso Islanninhevoseksi, mikä sopi minulle erittäin hyvin. Stuttur ei ollut ihan perus vaellushevonen, vaan todella kiva ratsastaa ja askellajeista löytyi runsaasti säätelyvaraa.

Stuttur ja minä tyylikkäinä:).

Taidekuva

Ryhmä oli tänä päivänä poikkeuksellisen iso (varmaan noin 30 hlö) ilmeisesti hyvästä ilmasta johtuen. Liikeelle lähdettiin enemmän tai vähemmän sekavasti yrittäen asettua jonoon, mutta osa ei-koskaan-ratsastaneille annetuista hevosista keskittyi mielummin syömiseen puskassa tien vieressä:). Oppaita retkellä oli mukana kolme, yksi ratsasti ensimmäisenä ja kaksi muuta jonon sivulla auttaen tarvittaessa. Jonkin matkaa käveltyämme meille ilmoitettiin, että ryhmä jaetaan kahteen osaan. Toisessa ne, jotka hallitsevat hevosen kaikissa askellajeissa ja toisessa muut. Minä tietysti menin mukaan reippaampaan ryhmään ja retki on varsin mukava, vaikka satula olikin ihan kivikova. Meidän ryhmä meni paljon tölttiä ja laukkaa, mutta toinen ryhmä oli kuulemma pelkästään kävellyt, mikä oli aika tylsää. Ilma oli kuitenkin oikein hyvä eikä tuullut ollenkaan.

Osa ryhmästä tauolla.

Lauantaina lähdimme sitten seuraavalle ratsastusretkelle. Tällä kertaa kyseessä oli koulun Introduction to Iceland- ohjelman järjestämä retki Eldhestar-tallille. Tämäkin retki oli tarkoitettu kaikille ratsastuskokemuksesta riippumatta, mutta koulun järjestämänä se oli jonkin verran halvempi kuin vastaava itse varattuna. Eldhestarin puitteet olivat hiukan yksinkertaisemmat kuin Ishestarilla, mutta kaikki tarvittava löytyy. Ja täälläkin on ilmeisesti ravintola jne., mutta ne eivät ole tallin välittömässä yhteydessä.

Alkukuviot olivat täällä suunnilleen samat kuin Ishestarilla, mutta hevosen selkään nousu jne. selostettiin vähän tarkemmin. Nyt sain ratsukseni mukavan, valkoisen hepan, jonka nimi alkoi F:llä :). Tämä heppa oli siis oikein mukava, mutta ei herättänyt yhtä suuria tunteita kuin Stuttur:D. Eldhestarin satulat olivat kuitenkin huomattavasti pehmeämmät ja mukavammat kuin Ishestarin.

Tällä retkellä mentiin koko matka yhtenä ryhmänä ja kaikki saivat töltätä paljon. Laukkaa ei tosin menty ollenkaan, mutta ylitettiin hevosten mahaan asti yltävä joki kahteen kertaan. Se oli kyllä aika hurjaa, sillä virta joessa oli varsin voimakas ja kun istui joessa kahlaavan hevosen selässä ja katsoi virtaa, tuntui, että oma tasapaino heittää aika pahasti:P.

Ilma ei kyllä oikein tänä päivänä suosinut ja satoi ja tuuli aika kovasti. Välillä tuntui, ettei heppaparka pääse eteenpäin hirmuisessa vastatuulessa ollenkaan. Jälkeenpäin tuli todettua, että tällä kertaa olisi ollut fiksua sadevaatteiden sijasta laittaa päälle toppavaatteet, sen verran kylmä tuli. Kivaa kuitenkin oli ja toivottavasti pääsen pian uudestaan. Tuomakselle kuulemma riittävät nämä kaksi kertaa:).Tuomas ja ratsunsa Eldhestarilla.

Tällä kokemuksella suosittelen Eldhestaria varsinkin niille, jotka eivät ole kovin paljon ratsastaneet, ja jotka haluavat kuitenkin päästä kokeilemaan tölttiä. Kokeneemmille ratsastajille Ishestar on myös hyvä, mutta pidemmillä retkillä satulan mukavuus voi olla aika oleellista:).

Vieraita

Viime maanantaina saapuivat ensimmäiset vieraat eli minun äiti ja sisko. Seuraavat kolme päivää olivatkin varsin vauhdikkaita ja mahtavia, mutta erittäin väsyttäviä:).

Käytiin ratsastamassa (hevostelusta tulee oma tekstinsä) ja kierrettiin autolla pari päivää Lounais-islantia eli Reykjavikin ympäristöä. Todettiin tämän retken aikana, että näin turistisesongin ulkopuolella saa monesta paikasta parempaa/enemmän kuin mistä on maksanut, mutta toisaalta Reykjavikin ulkopuolella suurin osa ravintoloista on kiinni ja kaupatkin sulkevat ovensa melko aikaisin.

Saatiin siis isompi auto kun mikä oli varattu ja yhdessä yöpymispaikassa oltiin varattu huoneet ilman omaa vessaa ja suihkua, mutta saatiin silti huoneet vessalla ja suihkulla samaan hintaan. Toisaalta yhtenä iltana jäi iltaruoka vähän köyhäksi, ku ei löydetty avoinna olevaa ravintolaa ja toisena iltana kokattiin itse (ei sekään kyllä huono vaihtoehto ollut).

Auto ja kuski

Käytiin retkellämme kiertämässä Islannin suurin turistinähtävyyskierros eli Golden Circle (Thingvellir, Geysir ja Gullfoss), mikä oli meiltä itseltämmekin vielä näkemättä. Hienoja maisemia oli, vaikka eivät ne enää samalla tavalla säväytäkään kuin aluksi. Geysir (tai siis Strokkur, itse Geysirhän ei toimi kovin usein nykyään) oli ainoa "uusi juttu". Geyrillä ja Gullfossilla ollessamme sattui kohdalle vielä peri-islantilainen rankkasade.

Strokkur

Golden circlen lisäksi katsastettiin muutamia paikkoja, joissa me olemme Tuomaksen kanssa jo käyneet ja lisäksi käytiin uimassa Islannin ensimmäisessä pitkässä uima-altaassa, joka on rakennettu vuorten väliin vuonna 1923. Altaalle päästäkseen piti kävellä noin 10 minuuttia parkkipaikalta pikkutien päästä, mutta sai ainakin pulikoida ihan rauhassa:).

Uima-altaassa oli myös merihirviö:)

Loppuhuipennus retkelle oli, kun sattumalta löysimme/huomasimme tien, jota pitkin pääsee ajamaan ihan Sólheimajökull-jäätikön laidalle ja kävimme siis pomppimassa jäätikön reunalla :).

Viikko on taas vierähtänyt...

koulua käyden ja kaikenlaista pientä puuhastellen. Tässä vähän tarinaa tapahtumista.

Viime sunnuntaina oli taas hieno ilma ja päätimme lähteä reippailemaan Reykjavikin rantoja pitkin. Päädyimme tekemään kolmen tunnin lenkin kotimaan lentokentän ympäri ja samalla käytiin ihailemassa maisemia Perlanin näköalatasanteelta. Perlan on siis eräällä kukkulalla nököttävä vesitorni, jossa on myös kahvila, ravintola ja museo. Lisäksi sieltä on hienot näköalat yli Reykjavikin ja kirkkaalla ilmalla jopa Snaefellsnesin niemimaalle asti, jossa olimme siis käyneet edellisenä päivänä.

Perlan

Keinotekoinen Geysir Perlanin pihalla

Näkymä Reykjavikin keskustaan

Maanantaina kävin kokeilemassa koulun liikuntasalin "Aerobic"-tuntia. Ohjelmassa siis luki aerobic, mutta tunti oli kyllä jotain ihan muuta... Vetejänä toimi noin 60 v. yläasteen liikunnanopettajaa muistuttava setä. Aluksi juostiin salia ympäri alkulämmittelyksi ja sitten kierrettiin salia eri pisteille eräänlaista kuntopiiriä tehden. Osallistujina oli minä, yksi saksalainen tyttö ja muutama islantilainen 40-50 v. mies:S. En kyllä ymmärrä, miksi tunti oli aerobiciksi niemetty, mutta kivaa ja tehokasta se oli. Tosin lihakset olivat kipeinä kaksi päivää. Kävin heti perjantaina uudestaan:).

Keskiviikkona oli eräänlainen islannin kielikoe. Aika helppo, eikä vaikuta edes numeroon. Ensi viikolla pitäisi tehdä kotitentti, joka vaikuttaa numeroon... Tuntuu kyllä vähän epäloogiselta:S. Illalla suuntasimme Nautholsvikin uimarannalle. Paikalla on periaatteessa maasta pumpatulla kuumalla vedellä lämmitetty hiekkaranta, mutta totesimme, että ainakaan tähän aikaan vuodesta kuuma vesi ei riittänyt sanottavammin lämmittämään merivettä. Kuumassa altaassa rannalla oli kuitenkin mukana istuskella. Rannalla oli paljon islantilaisia, jotka kävivät oikeasti uimassa meressä avantouintityyliin. Tuomaskin kävi rohkeana kastautumassa, itse kävin vain polvia myöten:).


Torstaina oli vuorossa Rocktoberfest teltassa koulun luona oli islantilaisia bändejä soittamassa. Tapahtuma oli osa Oktoberfestiä, joka olisi jatkunut myös pe ja la, mutta totesimme, että torstaina oltiin nähty tapahtumasta kaikki tarpeellinen:).

Perjantaina järjestettiin Reykjavikin taidemuseossa ilmainen John Lennonin muistokonsertti ja Videyn saarelle Reykjavikin edustalle sytytettiin valo Imagine Peace-muistomerkkiin. Valo palaa joka vuosi 9.10.-8.12. eli Lennonin syntymäpäivästä kuolinpäivään. Myös Yoko Ono esiintyi konsertissa. Ja lisäksi minä ja kolme muuta vaihtarityttöä päästiin lehtikuvaan konsertissa. Epäiltiin, että kuvaaja halusi meidät kuvaan, koska oltiin vähän nuorempia kuin keskimääräinen yleisö konsertissa. Tosin kuva ja juttu konsertista ei vielä ainakaan eilisessä lehdessä ollut, pitää lähteä kohta katsomaan, jos se tämänpäiväisestä löytyisi.

Perjantaina riehui myös perinteinen perjantaimyrsky. Ainakin kolmena viime viikkona on perjantaina ollut todella huono ilma ja kova tuuli, mutta tämän viikkoinen vei kyllä voiton aiemmista. Ulkonaliikkuminen oli kohtuullisen haastavaa:).

Lauantaina lähdettiin ESN:n retkelle Reykjanesin niemimaalle ja Blue Lagooniin. Onneksi ilma oli huomattavasti mukavampi kuin perjantaina. Vaikka Blue Lagoon viime kerralla aiheutti närkästystä, päätimme lähteä retkellä, sillä se oli melkein puolet halvempi kuin normaalisti pelkkä sisäänpääsy lagooniin.

Ensin käytiin katsomassa Krisuvikin kiehuvia lähteitä ja mutakuoppia ja sitten suunnattiin Blue Lagooniin. Tällä kertaa lagoonissa olikin oikein mukavaa, sillä ihmisiä oli vain murto-osa siitä, mitä aiemmalla kerralla. Kuulimme myös, että lagooniin on olemassa opiskelijahintaisia lippuja, mutta niitä ei mainita missään hinnastossa! Eli aina pitäisi muistaa kysyä!


Kuumassa vedessä ja saunassa rentoutuneina jatkoimme vielä Reykjanesin-niemimaan kärkeen katsomaan rantaa ja majakkaa. Maisemat rannalla olivat taas kerran upeat, mutta täytyy sanoa, että kyllä näihin hienoihin maisemiin alkaa jo pikkuhiljaa turtua... Onhan ne hienoja tottakai edelleen, mutta eivät enää yhtä säväyttäviä kuin aluksi.



Tänään pitäisi yrittää saada harkkatöitä tehtyä ja ehkä vähän siivottuakin, että voidaan ottaa huomenna ensimmäiset vieraat vastaan. Onneksi ensi viikko sattuu olemaan jonkinlainen taukoviikko suurimalla osalla kursseista.