Islanninhevostelua

Viime viikolla tuli testattu islanninhevostelua oikein kaksi kertaa, kahdessa eri paikassa Reykjavikin lähistöllä.

Tiistaina käytiin äidin ja Nooran kanssa parin tunnin ratsastusretkellä Ishestar-tallilla. Tälle parin tunnin retkelle voi osallistua kuka vaan ratsastustaidoista riippumatta. Ishestarin tallilla puitteet ovat hienot ja uudet ja löytyy niin ravintola kuin matkamuistomyymäläkin.

Ensin varustaduttiin kypärillä ja vapaavalintaisilla sade/toppavaatteilla, sitten mentiin ulos ja opas kysyi aiemmasta ratsastuskokemuksesta ja jakoi hevoset. Itse sain aivan ihanan, mustan Stuttur (tai jotain sinnepäin)-nimisen pollen, joka oli varsin iso Islanninhevoseksi, mikä sopi minulle erittäin hyvin. Stuttur ei ollut ihan perus vaellushevonen, vaan todella kiva ratsastaa ja askellajeista löytyi runsaasti säätelyvaraa.

Stuttur ja minä tyylikkäinä:).

Taidekuva

Ryhmä oli tänä päivänä poikkeuksellisen iso (varmaan noin 30 hlö) ilmeisesti hyvästä ilmasta johtuen. Liikeelle lähdettiin enemmän tai vähemmän sekavasti yrittäen asettua jonoon, mutta osa ei-koskaan-ratsastaneille annetuista hevosista keskittyi mielummin syömiseen puskassa tien vieressä:). Oppaita retkellä oli mukana kolme, yksi ratsasti ensimmäisenä ja kaksi muuta jonon sivulla auttaen tarvittaessa. Jonkin matkaa käveltyämme meille ilmoitettiin, että ryhmä jaetaan kahteen osaan. Toisessa ne, jotka hallitsevat hevosen kaikissa askellajeissa ja toisessa muut. Minä tietysti menin mukaan reippaampaan ryhmään ja retki on varsin mukava, vaikka satula olikin ihan kivikova. Meidän ryhmä meni paljon tölttiä ja laukkaa, mutta toinen ryhmä oli kuulemma pelkästään kävellyt, mikä oli aika tylsää. Ilma oli kuitenkin oikein hyvä eikä tuullut ollenkaan.

Osa ryhmästä tauolla.

Lauantaina lähdimme sitten seuraavalle ratsastusretkelle. Tällä kertaa kyseessä oli koulun Introduction to Iceland- ohjelman järjestämä retki Eldhestar-tallille. Tämäkin retki oli tarkoitettu kaikille ratsastuskokemuksesta riippumatta, mutta koulun järjestämänä se oli jonkin verran halvempi kuin vastaava itse varattuna. Eldhestarin puitteet olivat hiukan yksinkertaisemmat kuin Ishestarilla, mutta kaikki tarvittava löytyy. Ja täälläkin on ilmeisesti ravintola jne., mutta ne eivät ole tallin välittömässä yhteydessä.

Alkukuviot olivat täällä suunnilleen samat kuin Ishestarilla, mutta hevosen selkään nousu jne. selostettiin vähän tarkemmin. Nyt sain ratsukseni mukavan, valkoisen hepan, jonka nimi alkoi F:llä :). Tämä heppa oli siis oikein mukava, mutta ei herättänyt yhtä suuria tunteita kuin Stuttur:D. Eldhestarin satulat olivat kuitenkin huomattavasti pehmeämmät ja mukavammat kuin Ishestarin.

Tällä retkellä mentiin koko matka yhtenä ryhmänä ja kaikki saivat töltätä paljon. Laukkaa ei tosin menty ollenkaan, mutta ylitettiin hevosten mahaan asti yltävä joki kahteen kertaan. Se oli kyllä aika hurjaa, sillä virta joessa oli varsin voimakas ja kun istui joessa kahlaavan hevosen selässä ja katsoi virtaa, tuntui, että oma tasapaino heittää aika pahasti:P.

Ilma ei kyllä oikein tänä päivänä suosinut ja satoi ja tuuli aika kovasti. Välillä tuntui, ettei heppaparka pääse eteenpäin hirmuisessa vastatuulessa ollenkaan. Jälkeenpäin tuli todettua, että tällä kertaa olisi ollut fiksua sadevaatteiden sijasta laittaa päälle toppavaatteet, sen verran kylmä tuli. Kivaa kuitenkin oli ja toivottavasti pääsen pian uudestaan. Tuomakselle kuulemma riittävät nämä kaksi kertaa:).Tuomas ja ratsunsa Eldhestarilla.

Tällä kokemuksella suosittelen Eldhestaria varsinkin niille, jotka eivät ole kovin paljon ratsastaneet, ja jotka haluavat kuitenkin päästä kokeilemaan tölttiä. Kokeneemmille ratsastajille Ishestar on myös hyvä, mutta pidemmillä retkillä satulan mukavuus voi olla aika oleellista:).