Skessuhorn

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päätimme lähteä vaeltamaan erään paikallisen vuorenvalloittajan järjestämälle retkelle. Vastaavanlaisia retkiä oli järjestetty vaihto-opiskelijoille aiempinakin viikonloppuna, mutta tämä kerta oli meille ensimmäinen. Tällä kertaa kohteena oli Reykjavikista noin 100km pohjoiseen sijaitseva Skessuhorn.

Lähtö oli suht aikaisin aamulla Reykjavikin BSI-bussiterminaalista. Paikalla oli pelkästään ensikertalaisia, joten emme oikein tienneet kuka meidät tulisi hakemaan ja mistä, mutta lopulta paikallinen opas Gulli kurvasi pihaan bussillaan. Reissuun lähti lopukta mukaan ainoastaan Sara, Atte, Karoliina, viron maajoukkuesuunnistaja Markus, opas Gulli sekä minä.

Bussimme retkellä

Ajomatka vuoren juurelle olisi normaalisti kestänyt noin tunnin, mutta meillä oli ilmeisesti jotain ongelmia löytää oikeaan kohtaan josta vuorelle voisi helpoiten kiivetä. Lopulta löysimmekin paikan jonne pystyimme jättämään bussin ja josta voisimme aloittaa vaelluksen. Skessuhorn on siis noin 950 metriä korkea kallioinen nyppylä, jonne ei ilmeisesti mene minkäänlaisia merkittyjä reittejä. Tai ainakaan semmoista emme missään vaiheessa havainneet :) Koko matka piti siis edetä ainoastaan Gullin reittitietämykseen luottaen.

Vuoren huipulle päästäksemme meidän piti kiertää lähes koko vuoren ympäri, sillä etuseinämä on aivan liian kallioinen ja jyrkkä. Tämä kiertäminen keskitikin aika pitkään, ja maasto muistutti lähinnä suomalaista suota. Lopulta saavuimme paikkaan, josta kiipeäminen oli mahdollista. Luonnollisesti tässä vaiheessa kaikkien kengät olivat jo litimärät, mutta se ei vielä menoa haitannut :) Vähitellen ylöspäin mentäessä huomasimme veden muuttuneen märäksi lumeksi, ja lumen syvyys tuntui kokoajan vaan kasvavan. Osa porukasta harkitsi jo alaspäin paluuta hieman ennen huippua, mutta kaikki kuitenkin urheasti taistelivat ylös asti.

Alkumatka oli litimärkää heinikoa

Ylöspäin mennessä vesi muuttui lumeksi

Lumi syveni jatkuvasti ylöspäin mennessä

Viimeiset pari sataa metriä olivat aika hurjat, sillä lunta oli reippaasti yli polviin asti, ja mäki oli niin jyrkkää että kiipeämisessä tarvi käsiä avuksi. Harmiksemme huipulla oli niin pilvistä, ettemme nähneet oikeastaan kymmentä metriä kauemmas. Huipulla kysyin virolaiselta Markukselta kulkemaamme matkaa jonka hän GPS:staan näki, ja olimme kuulemma taivaltaneet huipulle 7,1 kilometriä. Tästä tosin ainakin 4 kilometriä oli lähes tasaista maata vuorta kiertäessämme.

Lepotauko ennen viimeistä puristusta takana näkyvän nyppylän huipulle

Viereinen, suunnilleen saman korkuinen vuori

Tytöt matkalla alaspäin

Lähdimme melko nopeasti alaspäin, sillä olimme kylmissämme eikä huipulla ollut huonolla säällä mitään nähtävää. Alaspäin matka menikin huomattavasti mukavammin, vaikkei syvässä lumihangessa tarpominen kovin nautinnollista puuhaa ollutkaan. Alkumatka alaspäin meni mukavasti, mutta jossain vaiheessa oppaamme ja Markus kiristivät vaellustahtiaan sen verran, että me suomalaiset jäimme jälkeen reilusti. Olisi ollut hieman kohteliaampaa jos he olisivat voineet odotella välillä, tai vaikkapa ilmoittaneet että haluavat mennä bussille hieman reippaampaa tahtia. Nyt me jäimme matkaamaan bussia kohti omalla porukallamme, ilman GPS laitteita tai karttaa. Onneksi vierellämme meni edes joki, jonka vartta kävelemällä tiesimme päätyvämme bussille. Lopulta selvisimme bussille hieman ennen pimeän tuloa, märkinä ja väsyneinä. Olimme hieman tympääntyneitä ulkomaalaisten matkakumppaniemme käytöksestä, mutta valmiiksi lämmitetty bussi ja kyyti kotiovelle asti antoi paljon anteeksi :)

Team Suomi jossain vaiheessa matkaa alaspäin

Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli hienoimpia retkiämme koko vaihdon aikana, vaikkei 15 kilometrin vaellus hankalassa maastossa välttämättä tapahtumahetkellä ollut kovinkaan hohdokasta :)