Hyvin ja oikeissa lakanoissa nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa Höfnistä eteenpäin kaatosateessa ja kovassa tuulessa. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa ennen lähtöä paikallinen jäätikkömuseo, mutta olimme paikalla melkein tunnin liian aikaisin, joten emme jääneet odottamaan museon avautumista.
Höfnin jälkeen sää alkoi melko pian muuttua selkeämmäksi ja bongailimme tienvarrelta hienoja vesiputouksia ja muutamaa pysähdyimme myös katsomaan lähemmin ja kyllä ne komeita taas olivat. Muutamaa majakkaakin käytiin ihmettelemässä, koska tie kulki koko päivän vuoren rinteen ja meren välissä vuonosta toiseen. Kävimme myös hassussa pikku kylässä, jossa tienimet olivat sekä islanniksi että ranskaksi!!! Ei aavistustakaan, miksi näin.
Tänä päivänä ei siis ollut ohjelmassa mitään varsinaisia opaskirjoista löytyviä nähtävyyksiä vaan pysähtelimme hienon näköisiin paikkoihin, joita tuli vastaan. Islannin itärannikon vuonot olivat todella komeita ja nähtävää kyllä riitti :).
Yöksi ajettiin 1-tieltä noin 30 km sivuun kylään nimeltä Seythisfjorthur. Sinne ajettiin vuorten yli ensin jyrkkiä ja mutkaisia mäkiä ylös (maisemat taas aivan mahtavia matkalla) ja sitten alas, kunnes saavuimme pieneen kylään vuonon perukoilla. Molemmin puolin kylää nousivat vuoret ylös ja ja vuorilta alas valui paljon pieniä vesiputouksia. Todella kaunista taas kerran:). Tässä maassa ajellessa meinaavat yli-sanat loppua kesken.
Siinä mielessä tämä Seythisfjorthurin kylä on varsin hassu, koska tänne saapuu ainoa Islantiin säännöllisesti liikennöivä matkustajalaiva. Luulisi, että sille olisi löytynyt satama jostain muualta, kuin niin kaukaa Reykjavikista kuin vain ikinä mahdollista. Seythisfjörthurissa yövyimme vaaleanpunaisessa hostellissa:). Talossa oli kivat ja viihtyisät oleskelutilat ja niistä hieno maisema kylän yli, mutta nukkumamukavuudessa oli toivomisen varaa... Illalla Seythisfjorthurissa kävimmme vielä kävelemässä ja katsomassa vaihteeksi taas yhtä vesiputousta, joka virtasi melkein keskellä kylää.
Tänään aamulla matka jatkui kohti pohjoista vähän Lappia muistuttavissa maisemissa. Meidän piti mennä matkalla katsomaan Euroopan voimakkainta vesiputousta erästä kanjonia, mutta näitä olisi pitänyt ajaa noin 50 km hiekkatietä, joka oli todella huonossa kunnossa, joten luovutimme muutaman kilometrin jälkeen. Luulen, että pikku-Fiesta oli tyytyväinen päätökseen:).
Suuntasimme siis Myvatnin järvialueella katselemaan Dimmuborgiria ja muita järven ympäristön ihmeitä. Näimme kuumia mutalähteitä, kraaterin ja pseudokraatteja... Dimmuborgiria lukuunottamatta nämä eivät kuitenkaan ollet kovin ihmeellisiä ja ihmisiä oli näissä paikoissa turhan paljon, hienompiakin paikkoja olemme siis tällä matkalla nähneet. Myvatnilta jatkoimme yöpymispaikkaamme Husavikiin, jossa päivän päätteeksi kävimme vielä uimassa/lillumassa vanhasta juustoaltaasta tehdyssä uima-altaassa ihanan lämpimässä vedessä:). Upea lopetus päivälle!
Mielenkiintoiseksi Islannisssa ajamisesta sääolosuhteiden lisäksi tekevät tiellä välillä poukkoilevat lampaat, yksikaistaiset sillat ja hiekkatieosuudet. Lampaat siis laiduntavat kesäisin vapaina ympäri Islantia, jopa saaren päätien varrella on paljon yksikaistaisia siltoja ja pätkittäin myös päätie on hiekkateitä. Lisäksi islantilaiset ajavat kuin kaistapäät jättimäisillä monsterimaastureillaan, joista osa on todella hurjasti tuunattuja sopimaan jäätiköille ja osa on muuten vaan isoja:).
Huomenna tutustutaan enemmän Husavikiin ja käydään katsomassa valaita (toivottavasti).
0 kommenttia:
Lähetä kommentti