Ja tarina sekä matka jatkuvat! Taas on tiedossa todennäköisesti melko pitkä selostus, koska tätä on sitten hyvä hyödyntää itselleen matkapäiväkirjana. Oltiin siis saavuttu Husavikiin, oikein kivaan guesthouseen, viime juttua kirjoitettaessa...
Keskiviikkoaamuna heräsimme siis Husavikissä ja suuntasimme valasristeilylle. Husavik on Islannin valaspääkaupunki eli täältä lähtevillä risteilyillä on suurin todennäköisyys oikeasti nähdä valaita tai delfiinejä. Ja vaikka meitä varoitettiin, että viime päivinä on näkynyt huonosti valaita, niin näimme silti yhden Minke whalen eli Lahtivalaan useamman kerran! Risteily oli kyllä muutenkin mukava kolmen tunnin merimatka kauniissa maisemissa, joka olisi melkein kannattanut, vaikka ei valasta olisikaan nähnyt. Tosin Tuomas voi hiukan pahoin osan matkasta, joten ei ehkä ole ihan samaa mieltä tästä:)...
Laivamme valaankatseluretkellä
Tuolla jossain tulisi seuraavaksi pohjoismanner vastaan :)Husavikissa rantauduttuamme suuntasimme toiseen paikalliseen erikoisuuteen, maailman ainoaan penismuseoon :S. Siellä oli purkkeihin lajiteltuna yli 200 lajin elimiä ja muuta asiaan kuuluvaa ja kaikki oli vielä tarkemmin dokumentoitu kansioihin (monella eri kielellä vieläpä), jollaisen sai mukaansa museokierrokselle. Pakkohan täälläkin oli käydä, kun samaan kylään satuttiin :D.
Husavikistä jatkoimme matkaa seuraavaksi yöksi Akureyrin suurkaupunkiin. Se on siis Islannin toiseksi suurin kaupunki 20 000:llä asukkaallaan:). Matkalla kävimme katsastamassa taas yhden vesiputouksen, Gothafossin.
Akureyrissä kiertelimme vähän ympäriinsä ja kävimme syömässä. Akureyrin oli ihan mukava pikkukaupunki, mutta kyllä maaseudulla oli kivempaa.
Torstai aamuna jatkoimme matkaa Akureyrista eteenpäin ja tässä kohtaa päätimme poiketa 1-tieltä mukavamman reitin ja parempien maisemien toivossa, sillä Akureyrista eteenpäin 1-tie olisi kulkenut lähinnä asumattomassa vuoristossa. Käännyimme siis rantaa pitkin kulkevalle tielle, emmekä katuneet valintaa.
Opaskirjamme kertoi yhdestä Islannin harvoista pienpanimoista, joka sijaitsi todella pienessä, noin sadan asukkaan kylässä tämän tien varrella, ja jonne olisi mahdollista päästä tutustumaan. Päätimme siis poiketa sinne katsomaan, onko paikka auki. Ajoimme kylään ja näimme heti hallin, jonka kyljessä oli kaksi olutpullon kuvaa ja totesimme, että sen on pakko olla etsimämme paikka. Mietimme, olisiko se edes auki, koska kello oli vasta noin kymmenen aamulla. No olihan se "auki", siis ihmisiä oli töissä ja meille esiteltiin panimoa, kerrottiin Kaldi-oluen historiasta ja saimme maistaa kahta eri olutta tuopilliset (siis pojat maistoivat ja itse jouduin kuskiksi ja maistoin vain muutaman huikan) ja kumpikin olivat todella hyviä, jopa tumma olut, vaikka siitä en yleensä pidä. Valitettavasti täältä ei saanut ostaa oluttaa mukaan Islannin tiukkojen lakien takia (olut ylipäätään on tullut täällä lailliseksi vasta 1989, kaikki muu alkoholi paljon aiemmin), mutta kävimme ostamassa kyseisiä oluita heti seuraavasta Vinbudinista.
Vinbudin on siis Islannin Alko ja kaikki alkoholijuomat on ostettava sieltä ykkösolutta lukuunottamatta. Melkein jokaisesta pikkukylästä löytyy Vinbudin, mutta pienimmissä paikoissa ne ovat auki vain tunnin päivässä ja kaksi perjantaisin:). Muutenkin aukioloajat voivat olla täällä päin maailmaa mielenkiintoisia. Husavikissa oli ruokakauppa, joka aukesi ainakin joinain päivinä klo 11.45. Lisäksi olemme nähteet kyltin, joka varoittaa töyssystä 59 metrin päässä ja parissa kylässä alueen nopeusrajoitus on ollut 35 tai 45.
Panimon ja aamukaljojen jälkeen matka jatkui rantatietä eteenpäin ja seuraavasta pikkukylästä bongattiin hassu pieni hyppyrimäki keskeltä kylää.
Seuraava kohteemme oli luonnon lähteen yhteyteen, meren rannalle, tehty kylpypaikka. Sinne päästäkseen piti ajaa yli 10 km pientä hiekkatietä ja avata matkalla pari porttia ja välillä rupesi jo epäilyttämään, mutta pääsimme perille ja uimapaikka oli taas mahtava. Paikalla oli laatikko, johon piti uimisesta maksaa 300 ISK eli vajaa 2 euroa. Koska ilma on kohtalaisen kylmä (noin 10 c) ja tuulee, on näissä kuumissa uimapaikoissa lilluminen aivan ihanaa.
Altaassa oli mukavan lämmintä
...kun taas meriveri oli hyytävän kylmää :)Uimasta matka jatkui ensin lounaalle läheiseen kylään ja sitten vielä yhden mutkan kautta kohti seuraavan yön majapaikkaamme. Kyseinen mutka oli rantatie, jonka varrella oli paikkoja, joissa voi nähdä hylkeitä meressä. Ja tällä kertaa meillä oli vielä parempi tuuri kuin valaiden kanssa ja näimme paljon hassuja hylkeitä.
Tässä vaiheessa alkoi olla jo kuhtuu myöhä, mutta onneks majapaikkaan ei ollut enää kovin pitkä matka ja se sijaitsi ihan 1-tien varressa maatilalla. Tämäkin majapaikka oli kerrassaan mainio, huone majoituskäytössä olevasta talosta tilalla. Pääsimme täällä myös taputtelemaan hevosia :D.
Perjantai aamuna matka jatkui kohti Reykjavikia, jossa meidän oli tarkoitus olla sillä tavalla ajoissa, että minä ja Tuomas ehtisimme käydä National registryssa ilmoittautumassa, että saisimme islantilaiset henkilötunnukset.
Matkalla Reykjavikiin aioimme käydä katsomassa Islannin korkeinta vesiputousta, mutta emme olleet tajunneet, että sinne päästäkseen pitäisi kävellä joku pari tuntia... Eikä meillä ollut tähän enää aikaa, mutta kävimme silti suorittamassa uudenlaisen trekkausurheilun muodon eli timetrekkingin:). Kävellään siis puoli tunti niin pitkälle kuin ehditään ja puoli tuntia takaisin. Reittimme kulki Islantilaisittain erittäin metsäisessä maastossa ja saimme väistellä pieniä ja tuuheita koivuja koko matkan ja tunkeutua myös niiden läpi...Mielenkiintoista toimintaa vesisateella... Takaisin tullessamme jopa melkein eksyimme. Sanontahan kuuluu: Jos eksyt Islannissa metsään, nouse seisomaan. eli täällä on tosi vähän puita ja kaikki ovat käytännössä istutettuja. Paikoittain olemme nähneet hassuja metsäplänttejä, joissa puut ovat jonoissa tasaisin välein toisiinsa ja viereisiin jonoihin.
Reykjavikiin ehdimme hyvissä ajoin hoitamaan asiamme National registryssä, kirjauduimme hostellin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Paikaksi valikoitui lopulta burgeripaikka satamassa, jota ilmeisesti pidetään reykjavikin parhaana. No olihan se ihan hyvää, mutta kyllä maalta saa parempaa:).
Seuraavaksi ajattelimme suorittaa pakollisen turistinähtävyyden eli Blue Lagoonin, koska meillä on auto käytössämme vielä huomiseen aamuun. Vuoden vanha opaskirjamme kertoi, että sisäänpääsy maksaa 2300 ISK ja ajattelimme, että onhan se vähän kallis, mutta mennään kuitenkin. No, perillä osoittautui, että inflaatio oli iskenyt kyntensä tänne ja hinta oli pompsahtanut 4150 ISK:iin eli 23 euroon, eikä hinta sisältänyt vielä edes pyyhettä. Tässä oiva osoitus, että turisteille tarkoitettujen palveluiden hintoja on helppo nostaa.
No päätimme kuitenkin maksaa, koska olimme jo ajaneet 50 km tätä varten. Paikka oli ihan ok, mutta ei enempää. Iso lämmin allas ja höyrysaunoja sekä tavallinen sauna. Lisäksi altaan reunoilla oli paikkoja, joista sai ottaa valkoista pii-mutaa ja hieroa naamaan ja sillä piti olla hienoja vaikutuksia. Vesi olisi kuitenkin saanut olla lämpimämpää ja saunat olivat vähän ankeita.
Kyllä ilmaiset tai ainakin huomattavasti halvemmat käyttämämme uimapaikat vievät kevyesti voiton Blue Lagoonista. Uskoisin, että Reykjavikin uimahalleissakin on parempi hinta-laatu-suhde, ja niissä on myös ulkoaltaita. Emme siis suosittele Blue Lagoonia!
Huomemma pitää herätä aamulla taas kohtalaisen aikasin, sillä auto pitää palauttaa. Enää on ongelmana, että pitääkö vuokra-auton olla palautettaessa puhdas. Meidän auto on nimittäin erittäin rapainen...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti